Näiltä sivuilta löydät tietoa seuraavista Luovista työskentelyprosesseista: 

TRE-stressinpurkuliikkeet eli TRE® (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) 
Vedic Art
Uniryhmätyöskentely
Taideterapia
Yksilötyönohjaus ja työryhmän työnohjaus

Luovat työskentelyprosessit toimivat parhaimmillaan aidon kohtaamisen ja jakamisen, yhteistyön, oivalluksen ja elämälle avautumisen foorumeina. Luova prosessi on vapaasti virtaava, intuitiivinen, kokeileva, yllättävä, oivalluksia tuottava ja parhaimmillaan se voi ohjata meitä kohti todellista olemustamme.  Tämä voi tapahtua silloin, kun kykenemme irrottautumaan suorituskeskeisen aikakautemme vaatimuksista ja raivaamme tilaa pysähtymiselle ja epärationaalisille toiminnoille, jota kautta voi avautua uusia taajuuksia.

Aikakautemme ihmisinä olemme kadottaneet elävää kosketusta sydänkoherenssin ja oikean aivopuoliskomme kautta avautuviin luoviin kuvallisen kielen kautta avautuviin mahdollisuuksiin ja samalla olemme harjaantuneet ja kehittyneet lineaarisissa vasemman päättelypuolen toiminnoissa. Liike molempien aivopuoliskojen välillä on tärkeä laadukkaan ajattelun ja toiminnan perusta. Parhaimmillaan ihminen kykenee hyödyntämään oikean puolen luovat ja vasemman puolen mahdollistamat analyyttiset prosessit.

Neurokardiologian tutkimusten perusteella on osoitettu, että sydänlihaksessa on oma hermojärjestelmä, joka säätelee aivoja. Se säätelee kaikkea aivotoimintaa, mitä ajattelemme,  valitsemme ja tunnemme. Ihmissydän on sähkömagneettinen voimakeskus, joka kykenee muuttamaan emotionaalisen stressin energiaa lataavaksi tunnetilaksi. Tällöin fysiologia muuttuu optimaaliseksi ja vaikuttaa kaikkiin elintoimintoihin parantavasti. Olennaista on tiedostaa, olemme ensisijassa tuntevia ja vasta toissijaisesti ajattelevia olentoja. Sydän valaisee ja muuttaa meidän sisäistä maailmaa. Sydän yhdistää meidät muihin kvanttibiologian tasolla. Sydämen ja aivojen välinen dialogi on jatkuva prosessi, jota sydän johtaa. Puhutaan sydän-aivokoherenssista, joka on 0,1 Hz, joka on sama kuin maapallon primääri resonanssi, joka on sen perusrytmi = harmoninen resonanssitaajuus = jumalallinen taajuus, 1 tapahtuma 10 sekunnissa. Tätä kautta olemme yhteydessä meitä isompiin järjestelmiin ja pienen pieniin osiin, kvanttimaailmaan. Sydän on väylä laajaan intuition informaatiokenttään, jota kautta kehittyy henkinen immuniteetti, joka on voimakkain ominaisuus vastustaa sairauksia ja ylläpitää elämän flowta. Asiasta on yli 400 vertaisarvioitua tutkimusta. Kun toimimme synkroniassa, voimme vaikuttaa itsemme lisäksi  lähi- ja globaaliin ympäristöön. Tämä tulee näkyväksi mm siten että ryhdymme ajattelemaan muita. Service to Self vs Service to Others suuntautumisessa ei ole kyse enää miellyttämisen tarpeesta, johon meidät on koulittu sosialisaatioprosessimme aikana, vaan itsetutkiskelutyön kautta syntyvästä myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elollista kohtaan. 

Psykiatri Iain McGilchristi on ottanut kantaa klassikko kirjassaan, The Master and His Emissary (2009), siihen miten olemme antaneet aivan liian paljon tilaa vasemman aivopuoliskon  tietokonemaiselle tiedon prosessoinnille ja tavalle hahmottaa maailmaa. Sen jalkoihin on jäänyt oikean aivopuoliskon kokonaisvaltainen kyky nähdä “kaikki” – ymmärtää (vertaus)kuvia, lukea rivien välejä ja liikuttua taiteesta.  Aikakautemme ihmisten ohjelmointi on tapahtunut vasemman aivopuoliskon ominaisuuksia hyödyntämällä. Länsimaisessa kulttuurissa arvostetaan siirrettävissä olevaa tietoa, jota parhaiten edustaa tiede. Kulttuurisen vaikutuksen johdosta ihmiset ovat alkaneet kadottamaan yhteyttä todelliseen olemukseensa ja sen seuraukset ovat nähtävissä maailmassa, jossa elämme. Oikeaan aivopuoliskon kuvallinen kieli on alkuperäinen kielemme. Tätä kautta voimme tavoittaa hiljaista henkilökohtaista kokemustietoa, joka ei ole siirrettävissä.  Lineaarisen puhutun ja kirjoitetun kielen opimme myöhemmin. Tässä kulttuurissa eläessämme emme opi ymmärtämään kuvallista kieltä, johon olemme yhteydessä joka yö unia nähdessämme.

Psykiatri Markku Siivola, joka on tuonut Ullmanin kehittämän uniryhmämenetelmän maahamme, on kirjoittanut artikkelissan, Tiedon sanat ymmärryksen kuvat (2003) siitä, miten ”suomalainen kulttuuri länsimaisen kulttuurin osana painottuu voimakkaasti tieteen tuottamaan kovaan kategorisoituun tietoon”. Hän erottaa käsitteet tieto ja ymmärrys toisistaan. Hän kirjoitta siitä, miten ekspertiksi tuleminen on valitettavan usein vain rajoittumista tiedollisen osan hallintaan. Se johtaa ulkoisen aseman pönkittämään arvovaltaan ilman elävää persoonallista osaamista. Ymmärrys on henkilökohtainen ominaisuus, siitä ei voida siirtää toiselle. Sitä kuvaa parhaiten intuitio ja inspiraatio, se ei ole tunteilua vaikka tunnereaktioita siihen sisältyykin. Se ei luokittele eikä organisoi, sitä ilmentää parhaiten taide ja unet  Unissamme olemme kosketuksissa luovaan kuvataiteilijaan, joka meissä kaikissa asustaa.  Kun voimme käyttää kumpaakin ulottuvuutta, tiedollista ja ymmärryksellistä, sitä syvemmin olemme juurtuneet siihen olemukseen, mikä on ihmiselle mahdollinen. Meneillään oleva ihmisyyden taantuma koskee meitä kaikkia, koko ihmiskuntaa. Olemme kaikki yksipuolistavan kulttuurin vaikutuspiirissä joka ikinen hetki, ihmisestä on katoamassa se puoli, joka tekee meistä ihmisen. 

Antonio Damasio (2005) on todennut, kyky näyttää kuvia sisäisesti ja järjestellä niitä on prosessi, jota kutsutaan ajatteluksi...ajattelu ilman kuvia on mahdotonta... ihmisen järkeily on aina kuvallista. Pierce Howard  kirjoittaa siitä, miten kaikilla paitsi syntymästään saakka sokeilla kaikki tieto on tallentunut muistiin kuvina. Ne myös muistetaan kuvina. Rich Glenn kirjoittaa siitä, että kaikki tieto on tallentunut kuvina ja että jokainen häiriö kehon energiakentässä voidaan jäljittää tuhoisaan kuvaan. Hänen mukaansa tuhoisan kuvan paraneminen saa kehossa aikaan pysyvää paranemista. Bruce Lipton selittää kehon muistuttavan kameraa. Solu on kuin kamera ja solukalvo on kuin linssi, joka poimii kuvan ja lähettää sen solun tumaan, jossa tietokanta sijaitsee. Se on paikka, johon kuvat tallentuvat.  Aikaisemmin tieteessä uskottiin, että muistot ovat tallentuneet aivoihimme. Uudempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että ne ovat tallentuneet soluihimme energiavärähtelyinä, niitä ei ole olemassa fyysisenä solukkona. Einstein todisti, että kaikki on energiaa, se koskee myös muistojamme. Muiston ydin on energiaa, mutta itse muisto on kuva. (Loyd 2012.)

Aivopuoliskomme käsittelevät tietoa eri tavalla. Oikea käsittelee kuvia ja saa informaatiota kinesteettisesti. Se on läsnä tässä hetkessä ja ottaa tietoa aistiemme kautta. Oikea puolisko luo kokonaiskuvaa, hetket ovat täynnä aistimuksia, tunteita ja fysiologisia reaktioita. Se toimii kuin rinnakkaisprosessori. Sille on olemassa vain nykyhetki, joka pursuaa aistimuksia, hetki on ajaton ja ylläkylläinen. Se on vapaa ajattelemaan intuitiivisesti ja omaperäisesti, se on spontaani, huoleton ja kekseliäs. Se sallii taiteellisten voimiemme esteettömän virtaamisen ilman harkintakykymme rajoituksia. Se pitää kaikkia ihmisiä tasavertaisina ihmiskunnan jäseninä. Se tunnistaa samankaltaisuudet ja tunnistaa yhteytemme tähän upeaan maailmaan, joka ylläpitää elämää. (Taylor 2009.)

Vasen puolisko käsittelee tietoa lineaarisesti ja kielen välityksellä. Se liittyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Se valikoi, poimii yksityiskohtia, luokittelee, organisoi, yhdistää, se on laskelmoivaa älykkyyttä ja sen kautta heijastuvat tulevat mahdollisuutemme. Vasen kokoaa oikean puoliskon rikkaat ja monimuotoiset hetket ja muodostaa niistä toisiaan seuraavien hetkien ketjun. Se nauttii yksityiskohdista ja yksityiskohtien yksityiskohdista. Se nauttii asioiden kutomisesta tarinoiksi. Se loistaa teoreettisissa asioissa ja sillä tavalla ilmentää valtaa hallitsemiinsa asioihin. Sen kielellisten keskusten kautta mieli puhuu meille koko ajan. Taylor kutsuu sitä aivopuheeksi. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on määritellä itsemme sanomalla minä olen. Se on minän keskus., jossa ego sijaitsee (Taylor 2009.)   Ei ole siis mikään ihme että vasemman aivopuoliskon ylikorostuneisuuden aikakautena myös egon olemassaolo vahvistuu.

Raami (2018) avaa kirjassaan Älykäs intuitio, edellä kuvattua asiaa, kirjoittaessaan kahdesta erilaisesta ajattelun tavasta: ei rationaalinen - intuitio ja rationaalinen - päättely.  Nämä puolet käsittelevät tietoa eri tavoin ja niiden käsittelynopeus on aivan eri luokkaa. Tutkimusten perusteella tiedetään intuitiivisen puolen nopeuden olevan 300 000 -kertainen päättelyyn verrattuna. Nämä puolet toimivat saumattomasti yhteen. Luovuus on Raamin mukaan sillan keskiosa, josta näkyy  molempiin ajattelun maailmoihin. Luovuus on elintärkeä ominaisuutemme ja se kuuluu jokaiselle.   Meissä on valtava potentiaali ja olemme synnynnäisesti luovia. Meissä  on kaikki, mitä tarvitsemme ollaksemme kekseliäitä, luovia, terveitä ja onnellisia.  

Luovien työskentelyprosessien kautta saamme yhteyden ns. hiljaiseen tietoon  ja viisauteen itsessämme. Näin voimme raivata tietä sisäiseen linnaamme. Sisäisyytemme tulee näkyväksi käsityksissämme ja ja kaikessa toiminnassamme: minkälaisena ihmisen ja maailman näemme ja koemme, minkälaista todellisuutta ilmennämme ja luomme.   Kun olemme oppineet kääntämään katseen sisäänpäin ja ottamaan täyden vastuun eri tilanteissa  syntyneistä ajatuksista ja kokemistamme tunteista, voimme luopua uhrin roolista ja lakata etsimästä ulkopuolista syyllistä tilanteeseemme. 

Tietoisen, hyväksyvän läsnäolon taidon (mindfullness) kehittäjä Kabat-Zinn (2004) toteaa kirjassaan: Harjoituksen aikana käännämme huomiomme sisäänpäin ja huomaamme, että koko maailma on jo mielemme ja kehomme sisällä. Pidempien jaksojen aikana oivallamme, miten turhaa on etsiä onnea, ymmärrystä ja viisautta itsensä ulkopuolelta. Onnellisuutemme ja ymmärryksemme liittyvät kykyymme tuntea oma sisimpämme. Kun ihminen tuntee olevansa kotonaan itsessään ja tuntee läpikotaisin mielensä ja ruumiinsa hän voi kohdata ulkomaailman sisäisestä tyytyväisyyden tunteesta käsin.  

Luovat Prosessit, itsetuntemus, henkilökohtainen kokemustieto  ja kuvien kieli 

Ryhtyessäni työstämään näitä sivuja, mietin mikä yhdistää työskentelymuotoja, joiden parissa mielelläni työskentelen. Tuolloin tein havainnon siitä, että kaikkia yhdistää itsetuntemuksen syventämisen mahdollistavat luovat prosessit.  Näin löysin toiminimen nimen.  Näissä prosesseissa jokainen tekee työtä itsensä kanssa ja ihminen on oman elämänsä ainoa auktoriteetti.  Kohtaamistilanteessa kenenkään ei tarvitse tietää, osata tai suorittaa, eikä kukaan opeta tai ohjaa muuta kuin itseään. Kanssaluominen tapahtuu läsnäoloon perustuvassa dialogisessa, vapaasti virtaavassa vuorovaikutussuhteessa. Kaikkiin ihmisten välisiin kohtaamistilanteisiin tulee mukanamme valta ja vallankäytön ulottuvuus, joka on keskeinen perustalla oleva asia, josta meidän on tultava itsessämme tietoiseksi.  Myöhemmin olen havainnut, että kaikki mitä teen toiminimeni puitteissa liittyvät saumattomasti yhteen.  Jaan Bruce H . Liptonin käsityksen siitä, että  kaikkien häiriöiden ja sairauksien taustalta löytyy stressitila, joka on jäljitettävissä tiedostamattomiin uskomuksiin.  Nämä tuhoisat solumuistot ovat Liptonin mukaan matkassamme solukalvolla olevina kuvina.   

Vuonna 1983 koin elämyksellisen oivalluksen, voin muuttua. Oivalsin miten kuplani vaikutti ja tuli näkyväksi kaikessa, mitä ulkopuolisessa maailmassa kohtasin. Opin pysähtymään sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen, itselle vieraiden asioiden äären ja opin ottamaan ne tutkittavakseni matkaan. Meidän on mahdollista  ajatella useammalla tavalla samasta asiasta ja voimme käyttää aikaa erilaisten näkökulmien tutkimiseen ihan niin paljon kuin tarvitsemme. Löysin kiinnostuksen kuviin ja kuvalliseen kieleen valokuvauskurssin kautta vuonna 1989.  Dialogisuuteen, yhdessä ajattelemisen taitoon rakastuin 1990 -luvun alussa dialogisten verkostomenetelmien kautta.  Josta lähtien itsen ja "toisen" kohtaamisen teema on ollut keskeisessä roolissa elämässäni.  Kuvat ja kuvien kieli kaappasivat minut matkaansa vuonna 2002, kun osallistuin 1,5 vuotta kestäneeseen uniryhmäohjaaja koulutukseen. Sen jälkeen tein 3-vuotta kestäneet taideterapian opinnot, jona aikana löysin Free Vedic Art taidekoulutusmuodon, jossa luova prosessi kuljettaa siihen antautuvaa.  Näiden ja monien muiden asioiden tiedollinen ja kokemuksellinen opiskelu ja niiden pitkäaikainen mukana pitäminen ja niille huomion antaminen on nostanut esiin tarkoittamattomia seurauksia. Yli 20 -vuotta kestänyt unien ja päiväjäänteiden talteen ottaminen on johtanut siihen, että olen saanut kosketuksen ennen heräämishetkeä olevasta taajuudesta. Samoin on käynyt Free Vedic Art maalaamisen äärellä. Alussa oikean aivopuoliskon luovaan flow tilaan pääseminen kesti useita päivä, jollaista aikaa ei enää tarvita. Viimeisenä ihmisen ulottuvuutena astui keho vielä hieman eri tavalla mukaan TRE:n kautta. Sen kautta ihmisen autonomisen hermoston selviytymisen-. lamaantumisen- ja sosiaalisen liittymisen tilat ovat tulleet tutuksi kuin myös vagushermon ja aivohermojen keskeinen merkitys ihmisen hyvinvoinnissa.  Suorituskeskeisessä ja hyvin stressaavassa, kiireisessä ympäristössä elävä ihminen elää korkeissa aivoaaltotaajuuksissa ja autonominen hermosto on selviytymisen ja/tai lamaantumisen tilassa. Suurin muutos elämässäni on tapahtunut siinä miten elämän ohjaus on siirtynyt rationaaliselta vasemmalta päättelypuolelta intuitiivisen oikean aivopuoliskon ja sydänkoherenssin puolelle.  Aamut ovat olleet hyvin olennaisessa osassa tässä muutoksessa yli 20:n vuoden ajan. Herään hitaasti tunnistellen, mitä itsessä liikkuu ja otan talteen mitä yön aikana on prosessoitunut ja noussut esiin. Matka on tarjonnut muitakin syvempiä kokemuksia erilaisista tietoisuudentiloista, kuten ykseystietoisuudesta.  Erilaiset avautumiset toisiin ulottuvuuksiin, entisiin elämiin yms. sisältyvät matkaan. 

Itsetuntemuksen syventämisen näkökulma on ollut pitkään laiminlyöty näkökulma koulutuksessa ja työelämässä. Koulutuksissa painottuu tiedollisen osaamisen kartuttaminen ja keskeisin työvälineemme, oma itse jää  vaille huomiota. Tämä suuntaus näyttää vaan vahvistuneen. Siirrettävissä olevan tiedon ja älyn avulla emme tavoita todellista elävää, tuntevaa ja kokevaa ainutkertaista ihmistä - itseämme tai "toista" . Emmekä tavoita sen avulla myöskään vapaana virtaavaa elämää, elämän voimaa.    Tehtyjen valintojen seuraukset tulevat näkyväksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla arjen eri tilanteissa, erityisesti pulmatilanteissa yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasolla. Voimme tehdä päivittäin havaintoja vallan käytöstä ja hallinnan tarpeesta, vastakkainasettelujen rakentamisesta ja ylläpitämisestä, kunnioitusvajeen ja hyökkäävyyden ilmenemisen erilaisista muodoista.   Vastausten etsiminen peruskysymyksiin: keitä olemme, mihin kuulumme ja kuinka meidän tulisi elää kuuluvat hyvän elämän perustalle jokaisessa kulttuurissa. Näihin kysymyksiin voimme  etsiä yhdessä vastauksia monin eri tavoin koko elämämme ajan. Yhteiskunnassamme on meneillään ihmisyyden alasajo, on meneillään iso muokkaus, joka tähtää haluttuun lopputulokseen. Teknologian ylivaltaan ja siirrettävissä olevaan tietoon keskittyminen koulutuksessa ja yhteiskunnan eri aloilla on jo johtanut siihen, että sen seuraukset ovat karmealla tavalla näkyvissä ihmisessä, joka on tämän mankelin läpi kulkenut ja elänyt sen vaikutuspiirissä.  Se missä olemme mukana, muokkaa meitä  hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Se mikä tekee ihmisestä ihmisen alkaa meitä ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta katoamaan taustalle. 

Aikuisen ihmisen henkilökohtaisen kokemustiedon ydin muodostuu tiedoista, taidoista, osaamisesta, asenteista, arvoista, uskomuksista, omasta totuudesta ja elämänkokemuksesta (Orre, Auvinen, Keski-Luopa, Malinen, Heikkilä). Tästä muodostuu meidän kunkin henkilökohtainen maailmankuva, ihmis- ja todellisuuskäsitys, jota voimme kutsua vaikka kuplaksi, jonka läpi maailmaa tarkastelemme.  Kasvatustieteissä (Argyris & Shön  1971), jossa asiaa on tutkittu, sitä on kutsuttu käyttöteoriaksi. Meille muodostuu tämän kokemustiedon ympärille suojavyöhyke, joka ei helposti päästä läpi itselle vierasta aineistoa.  Uusi tieto järkyttää aivojemme tasapainoa ja koemme sen kipuna. Jollemme ymmärrä tätä itsessämme olevaa mekanismia ja suojavyöhykkeen  olemassa oloa saatamme jäsentää kaiken kuplaamme sopimattoman aineksen automaattisesti roskiin.  Henkilökohtainen kokemustieto muodostaa ajattelumme perustan, johon sijoitamme uuden informaation.  Se informaatio, jota emme kykene sijoittamaan kokemustietomme kehykseen, tulee vain pinnalliseen käyttöön tai jää kokonaan sen ulkopuolelle.  Pahimmillaan otamme vastaan vain helposti kuplaamme sopivaa ainesta ja emme altista itseämme erilaisille näkemyksille, erilaisuudelle emmekä näin ollen voi oppia uutta.  Arjessa on olennaista pysähtyä ristiriitojen ääreen. Niiden kautta pääsemme tutkimaan kuplaamme ja sen ristiriitaisuutta, joka voi parhaimmillaan herättää motivaation muutokseen.   Muutos voi tapahtua vasta pysähtymisen, ristiriidan havaitsemisen ja sitä kautta tapahtuvan oivaltamisen kautta. Keskeinen ongelma kokemustiedon tutkimisessa on sen tiedostamaton luonne. Sillä on pitkät juuret, jotka ovat varhaisessa vuorovaikutuksessa. Siinä on aina mukana perheen ja ympäröivän yhteisön arvoja ja yhteisiä kokemuksia, jotka ”jauhaantuvat” asenteiksi ja ne puolestaan käyttäytymiseksi. Ne ovat tiedostamattomia ja itsestään selviksi muuttuneita olettamuksia, joita ei kyseenalaisteta eikä tutkita; ne vaikuttavat sellaisenaan.  Tämän meissä olevan mekanismin vuoksi meidän on tarpeen tiedostaa ristiriitojen ja erilaisten näkemysten kohtaamisen välttämättömyys.  Näiden asioiden ääreen pääsemme suoraan uniemme kautta, ne paljastavat minkälaisia ehdollistumia kannamme edelleen mukanamme. 

Hyvän itsetuntemuksen seurauksena ihminen voi ottaa täyden vastuun itsestään. Vastuun ottamisella en tarkoita uusliberalista ajatusta, jossa jokaisen ajatellaan olevan oman onnensa seppä. Päinvastoin ajattelen, että yksilökeskeisen ja erillisyyttä ruokkivan aikakautemme yksilöinä näyttämme unohtaneen sen, että olemme ihmisinä hyvin perustavalla tavalla riippuvaisia toisistamme ja ympäristöstämme. Vastuun ottamisella viittaan ihmisen ja elämän mysteerin tutkimiseen ja sen seurauksena egon ohjauksesta vapautumiseen. Tässä mielessä ihmiskunnassa on suuret käyttämättömät resurssit.   

Tolle (2002) kuvaa egon, keinotekoisen minätunnon olemusta seuraavasti. Itsekeskeisen mielen hallitessa elämäämme emme pysty tuntemaan oloamme levolliseksi. Egoa ja sen haluja pitää ruokkia ja sitä pitää jatkuvasti puolustaa. Keinotekoinen minätunto samaistuu ulkoisiin asioihin täyttääkseen niillä sisäisen tyhjyytensä. Huolimatta taidokkaista puolustusmekanismeista ego tuntee itsensä aina uhatuksi ja on harhana haavoittuva ja epävarma, vaikka se ulkonaisesti vaikuttaisi miten varmalta tahansa. Keho saa egolta, mielen luomalta valeitseltä koko ajan vaaran viestejä, jotka aiheuttavat jatkuvaa pelon tunnetta. Pelon voimakkuus vaihtelee, toisessa päässä tuskainen pelko ja kauhu ja toisessa epämääräinen levottomuus ja etäinen uhan tuntu. Useimmat meistä huomaavat pelon vain silloin, kun se ilmenee kärjistyneimmillään. Egolla ei ole varaa olla väärässä. Heti kun olemme vapautuneet mieleen samaistumisesta, vapaudumme myös pakottavasta oikeassa olemisen tarpeesta, yhdestä väkivallan muodosta. Tulemalla tietoiseksi kaikenlaisista puolustusasenteistamme voimme myös irrottautua niistä.

Elämme aikakautta, jolloin elämisen ja olemisemme tavan tulee muuttua, jos haluamme ratkaista vaativia yhteiskunnallisia ja koko maapallon laajuisia ihmisen aiheuttamia ongelmia. Suunnan muutokseen, joka ottaa huomioon kaiken elollisen, ihmisen ja ihmisarvoisen elämän, tarvitaan tietoisiin ja vastuullisiin valintoihin kykenevä ihminen, joka voi elää tasapainossa itsensä ja ulkomaailman kanssa.

Tärkeäksi kysymykseksi itsetuntemuksen syventämisen tiellä nousee, kuinka voimme lähestyä sellaista itsessämme, jota emme tunne ja josta emme tiedä. Voimme lähestyä sisäisyyttämme erilaisten luovien työskentelyprosessien kautta. Nämä prosessit voivat viedä meidät itsessämme oleviin tuntemattomiin ja tutkimattomiin maastoihin. Voimme saada yhteyden erilaisten rooliemme ja naamioidemme alle hautautuneeseen olemukseemme luovan työskentelyn kautta. Antautumalla työskentelyprosesseihin, joissa elämyksellisyys voi ohittaa analyyttisen puolemme, voimme päästä uusiin taajuuksiin.