Näiltä sivuilta löydät tietoa seuraavista Luovista työskentelyprosesseista:


Työnohjaus ja työyhteisötyöskentely

Uniryhmätyöskentely

Taideterapia

Vedic Art


Luovat työskentelyprosessit toimivat parhaimmillaan aidon kohtaamisen ja jakamisen, yhteistyön, oivalluksen ja elämälle avautumisen foorumeina.


Aikakautemme ihmisinä olemme usein kadottaneet elävää kosketusta oikean aivopuoliskomme tarjoamiin luoviin mahdollisuuksiin ja samalla olemme harjaantuneet ja kehittyneet vasemman puolen toiminnoissa. Liike molempien aivopuoliskojen välillä on tärkeä laadukkaan ajattelun ja toiminnan perusta. Parhaimmillaan ihminen kykenee hyödyntämään oikean puolen luovat ja vasemman puolen mahdollistamat analyyttiset prosessit.


Aivopuoliskomme käsittelevät tietoa eri tavoin. Oikea puolisko käsittelee tietoa kuvien avulla, ottaa vastaan tietoa moniaistisesti, ja sen kautta olemme yhteydessä tunteisiimme, intuitioomme ja luovuuteemme. Vasen puolisko käsittelee tietoa lineaarisesti kielen avulla, jossa äly ja analyysi ovat ohjaksissa. Harkinta, järjestelmällisyys, yksityiskohtien valikointi, poimiminen, luokittelu, laskelmointi ja organisointi ovat sen aluetta. Vasemmalla oivallukset syntyvät ajattelun ja päättelyn kautta, kun taas oikealla puolella oivallukset syntyvät välittömän elämyksen seurauksena. Oikea puolen kautta olemme kosketuksissa läsnäolevaan hetkeen ja vasemman puolen kautta menneisyyteen ja tulevaisuuteen. (Taylor 2009.)


Vastausten etsiminen peruskysymyksiin: keitä olemme, mihin kuulumme ja kuinka meidän tulisi elää (Bardy 2002, Giddens 1992, Seres 1994), kuuluvat hyvän elämän perustalle jokaisessa kulttuurissa. Näihin kysymyksiin etsimme kaikki vastauksia monin eri tavoin koko elämämme ajan.


Luovien työskentelyprosessien kautta saamme kosketuksen kokemuksiimme, tunteisiimme ja intuitioomme, ns. hiljaiseen tietoon itsessämme. Nämä työskentelytavat tarjoavat keinoja, joiden avulla voimme raivata ja etsiä tietä sisäiseen linnaamme. Sisäisyytemme tulee näkyväksi käsityksissämme ja ja kaikessa toiminnassamme: minkälaisena ihmisen ja maailman näemme ja koemme, minkälaista todellisuutta ilmennämme ja luomme.   Kun olemme oppineet kääntämään katseen sisäänpäin ja ottamaan täyden vastuun eri tilanteissa kokemistamme tunteista, voimme luopua uhrin roolista ja lakata etsimästä ulkopuolista syyllistä tilanteeseemme. Itsen kanssa tehty työ näkyy lisääntyvänä sovinnollisuutena itseä ja muita kohtaan.


Tietoisen, hyväksyvän läsnäolon taidon (mindfullness) kehittäjä Kabat-Zinn (2004) toteaa kirjassaan: Harjoituksen aikana käännämme huomiomme sisäänpäin ja huomaamme, että koko maailma on jo mielemme ja kehomme sisällä. Pidempien jaksojen aikana oivallamme, miten turhaa on etsiä onnea, ymmärrystä ja viisautta itsensä ulkopuolelta. Onnellisuutemme ja ymmärryksemme liittyvät kykyymme tuntea oma sisimpämme. Kun ihminen tuntee olevansa kotonaan itsessään ja tuntee läpikotaisin mielensä ja ruumiinsa hän voi kohdata ulkomaailman sisäisestä tyytyväisyyden tunteesta käsin.


Luovat Prosessit ja itsetuntemus


Ryhtyessäni työstämään näitä sivuja, mietin mikä yhdistää työskentelymuotoja, joiden parissa mielelläni työskentelen. Tuolloin tein havainnon siitä, että kaikissa työskentelytavoissa keskeisessä roolissa ovat itsetuntemuksen syventämisen mahdollistavat Luovat Prosessit. Samalla löysin näille sivuille nimen.


Itsetuntemuksen syventämisen näkökulma on ollut pitkään laiminlyöty näkökulma koulutuksessa ja työelämässä. Koulutuksissa painottuu tiedollisen osaamisen kartuttaminen ja keskeisin työvälineemme, oma itse jää liian vähälle huomiolle. Siirrettävissä olevan tiedon ja älyn avulla emme tavoita todellista elävää, tuntevaa ja kokevaa ainutkertaista ihmistä - itseämme tai "toista". Laiminlyönnin seuraukset tulevat näkyväksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla arjen eri tilanteissa, erityisesti pulmatilanteissa yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasolla. Voimme tehdä päivittäin havaintoja esimerkiksi vastakkainasettelujen rakentamisesta ja ylläpitämisestä, kunnioitusvajeen ja hyökkäävyyden ilmenemisen erilaisista muodoista.


Hyvän itsetuntemuksen seurauksena ihminen voi ottaa täyden vastuun itsestään. Vastuun ottamisella en tarkoita uusliberalista ajatusta, jossa jokaisen ajatellaan olevan oman onnensa seppä. Päinvastoin ajattelen, että yksilökeskeisen ja erillisyyttä ruokkivan aikakautemme yksilöinä näyttämme unohtaneen sen, että olemme ihmisinä hyvin perustavalla tavalla riippuvaisia toisistamme ja ympäristöstämme. Vastuun ottamisella viittaan ihmisen ja elämän mysteerin tutkimiseen ja sen seurauksena egon ohjauksesta vapautumiseen. Tässä mielessä ihmiskunnassa on suuret käyttämättömät resurssit.


Tolle (2002) kuvaa egon, keinotekoisen minätunnon olemusta seuraavasti. Itsekeskeisen mielen hallitessa elämäämme emme pysty tuntemaan oloamme levolliseksi. Egoa ja sen haluja pitää ruokkia ja sitä pitää jatkuvasti puolustaa. Keinotekoinen minätunto samaistuu ulkoisiin asioihin täyttääkseen niillä sisäisen tyhjyytensä. Huolimatta taidokkaista puolustusmekanismeista ego tuntee itsensä aina uhatuksi ja on harhana haavoittuva ja epävarma, vaikka se ulkonaisesti vaikuttaisi miten varmalta tahansa. Keho saa egolta, mielen luomalta valeitseltä koko ajan vaaran viestejä, jotka aiheuttavat jatkuvaa pelon tunnetta. Pelon voimakkuus vaihtelee, toisessa päässä tuskainen pelko ja kauhu ja toisessa epämääräinen levottomuus ja etäinen uhan tuntu. Useimmat meistä huomaavat pelon vain silloin, kun se ilmenee kärjistyneimmillään. Egolla ei ole varaa olla väärässä. Heti kun olemme vapautuneet mieleen samaistumisesta, vapaudumme myös pakottavasta oikeassa olemisen tarpeesta, yhdestä väkivallan muodosta. Tulemalla tietoiseksi kaikenlaisista puolustusasenteistamme voimme myös irrottautua niistä.


Elämme aikakautta, jolloin elämisen ja olemisemme tavan tulee muuttua, jos haluamme ratkaista vaativia yhteiskunnallisia ja koko maapallon laajuisia ihmisen aiheuttamia ongelmia. Suunnan muutokseen, joka ottaa huomioon kaiken elollisen, ihmisen ja ihmisarvoisen elämän, tarvitaan tietoisiin ja vastuullisiin valintoihin kykenevä ihminen, joka voi elää tasapainossa itsensä ja ulkomaailman kanssa.


Tärkeäksi kysymykseksi itsetuntemuksen syventämisen tiellä nousee, kuinka voimme lähestyä sellaista itsessämme, jota emme tunne ja josta emme tiedä. Voimme lähestyä sisäisyyttämme harjoittamalla tietoisuustaitoja, näihin sisällytän myös erilaisten luovien työskentelyprosessien kautta avautuvat mahdollisuudet. Nämä prosessit voivat viedä meidät itsessämme oleviin, tutustumista ja tutkimista odottaviin maastoihin. Voimme saada yhteyden erilaisten rooliemme ja naamioidemme alle hautautuneeseen olemukseemme luovan työskentelyn kautta. Antautumalla työskentelyprosesseihin, joissa elämyksellisyys voi ohittaa analyyttisen puolemme, voimme tulla tietoiseksi olemuksestamme, mahdollisuuksistamme, voimvaroistamme ja tehtävästämme elämässä.


Tällaisten prosessien kautta tulemme vahvistaneeksi yhteyttämme luovuuteemme ja saamme kosketuksen intuition ulottuvuuteen itsessämme.