Ratkaisukeskeisyys


Ratkaisukeskeisyys tarjoaa innostavan ja toiveikkaan työskentelykehyksen erilaisiin yksilö-, ryhmä- ja yhteisötilanteisiin. Viitekehyksen avulla voidaan käsitellä muun muassa erilaisia pulmatilanteita syyllisyyttä vähentävällä ja yhteistyötä virittävillä tavoilla.


Ongelmalähtöisyys, jatkuva vikojen, haittojen, pulmien ja syyllisten etsiminen ja esillä pitäminen on yksi keskeinen ihmissuhteitamme ja työelämäämme rasittavista vitsauksista. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa tarjoaa vaihtoehdon ongelmalähtöiselle lähestymistavalle, jonka kaikki tulemme oppineeksi elämällä kulttuurissamme. Yksilöllisyyttä ja erillisyyttä korostava aikakautemme ruokkii egoa, joka rakastaa ongelmia, ristiriitoja ja vastakkainasetteluja sekä niiden ylläpitämitämistä. Havahtumalla näiden asioiden äärelle voimme halutessamme muuttua ja muuttaa omaa ja ympärillämme olevien ihmisten elämää.


Ratkaisukeskeistä ajattelutapaa tulee useimpien meistä opetella. Vain harvat meistä kiinnittävät luonnostaan huomiota ongelmien ja hankaluuksien sijasta uusiin vaihtoehtoisiin keinoihin ja ratkaisuihin, voimavaroihin, poikkeustilanteisiin ja aikaisempiin onnistumisiin sekä niihin liittyviin taitoihin ja osaamiseen, hyötyihin, tavoitteisiin = ihannetila- ja ihmekuvauksiin ja pieniin konkreettisiin askeliin, joiden kautta voidaan edetä laajempiinkin muutoksiin.


Olen hankkinut koulutusta, käyttänyt ja soveltanut ratkaisukeskeisyyttä vuodesta 1992 lähtien sosiaali-, opetus- ja koulutusalan tehtävissä. Olen opettanut sitä myös työmenetelmien yhteydessä vuodesta 2004 lähtien. Työnohjaajakoulutukseni viitekehys oli myös ratkaisukeskeinen.


Narratiivisuus


Narratiivisuus on laaja kattokäsite, joka tässä yhteydessä tarkoittaa asiakastyöskentelyn viitekehystä. Narratiivisesti työskentelevä työntekijä kiinnittää huomiota asiakkaan kertomukseen ja sieltä havaittavaan tarinaan: ongelmatarinaan, ainutkertaisiin avautumiin ja vaihtoehtoiseen tarinaan.


Ongelmatarinan vaikutusta voidaan vähentää rikastamalla ja laajentamalla vaihtoehtoista tarinaa, jonka kautta saadaan näkyviin mm. asiakkaan arvomaailma sekä tärkeät merkitykset ja pyrkimykset elämässä. Rikastamisen avulla autetaan asiakasta havaitsemaan elämänsä monimuotoisuus ja itselle tärkeät arvot ja pyrkimykset, jotka ovat usein hautautuneet näkymättömiin ongelmien alle.


Narratiivisuus ja ratkaisukeskeisyys sijoittuvat kielelliseen, konstruktivististiseen suuntaukseen, jossa ajatellaan että luomme käyttämämme kielen avulla sosiaalista todellisuutta. Kiinnittämällä huomiota käytettyyn kieleen voidaan vähentää ongelmien vaikutusta ihmisten elämässä. Ongelmien ulkoistaminen on yksi narratiivisen lähestymistavan tekniikka.


Meille kaikille tuttuun ongelmalähtöiseen ajattelutapaan kuuluu liiallinen kriitisyys ja tosikkomaisuus, joka synkistää elämää ja vahvistaa tunnelmaa ongelmien raskaudesta ja muuttumattomuudesta. Sopivan huumorin ja leikkimielisyydenkin avulla voidaan tuottaa ilmapiiriin keveyttä ja muokata maaperää pienille muutoksille, jotka voivat johtaa myöhemmin suurempiin muutoksiin. Itseä täynnä olevalle ja tärkeilevälle egolle tämä on vaikeaa maastoa.


Myös työyhteisötyöskentelyssä voidaan käyttää tarinallista lähestymistapaa. Organisaation menestyksen kannalta pidetään tärkeänä sitä, että yksilö voi samaistua yhteisöön. Tarinallinen lähestymistapa voi auttaa työyhteisön jäseniä määrittämään suhdettaan organisaatioon uudella tavalla. Tarinoita voidaan laajentaa koko organisaatiotasolle, jolloin tarinoiden kautta voidaan mm. tavoittaa, miten toimijat asioita ymmärtävät, joka on tärkeä lähtökohta toimintakulttuurin muutokselle. ( Roos & Mönkkönen 2015.)


Näin työyhteisö voi tulla tietoiseksi siitä, minkälaisia tarinoita siellä kerrotaan. Löytyykö yhteisöstä vuodesta toiseen siirtyviä kestotarinoita, jotka voivat paljastaa tärkeitä näkökulmia toimintakulttuurista. Työpaikalla voidaan kertoa kiireen ja väsymyksen, ohitetuksi tulemisen tai huomioon ottamisen ja työnilon tarinoita. Toimintakulttuurin muutoksen myötä myös tarinat voivat muuttua ihmistä vahvistavaan ja tukevampaan suuntaan.