Uniryhmätyöskentely


Yhdysvaltalainen psykiatrian emeritusprofessori Montague Ullman kehitti Ruotsissa 1970 -luvun alussa uniryhmämenetelmän. Menetelmän toi Suomeen psykiatrian erikoislääkäri Markku Siivola 1980 -luvun alussa, josta lähtien sitä on käytetty myös täällä.


Ullman (1982) kutsuu unismiksi oireyhtymää, joka ilmenee valmiuksien puutteena ja välinpitämättömyytenä unityötä kohtaa. Unismi on irrationaalista ennakkoluuloa unia kohtaan. Ullman korostaa, ettei unielämää ole syytä ympäröidä mystiikan ilmapiirillä vaan meidän tulisi ottaa unet luonnollisina tapahtumina. Niitä voi pitää ihmisen olemassaolon normaalina yleismaailmallisena ulottuvuutena. Mikäli uniin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja unityöhön tarjottaisiin enemmän yhteisöllistä tukea ja rohkaisua jo pienestä pitäen, olisimme paljon taitavampia käsittelemään uniamme.


Unet auttavat meitä selviämään elämän monimutkaisuuksista, ja ne auttavat meitä ilmentämään olemassaoloamme juuri meille ominaisella tavalla. Unet vapauttavat meissä spontaania, luovaa, elämää korostavaa energiaa. Voimme saada yhteyden tuohon energiaan ja hyötyä siitä, mutta emme voi hallita sitä. (Ullman 1982.)


Ullmanin (1982) unityöskentelyn tausta-ajatuksena on, ettemme näe itseämme sillä rehellisyydellä, mitä unikuvamme heijastavat. Arjessa tulemme liian helposti houkutelluiksi itsesuojelumekanismeihin ja haluamme täyttää mielikuvan, jollaisen arvelemme tai haluamme muilla meistä olevan. Nämä henkilökohtaiset ja yhteisölliset odotukset ja paineet tuhoavat kykyämme katsoa itseämme silmästä silmään.


Siivola (2008) on todennut, että valtakulttuuri on arvojen, normien, tapojen, tottumusten ja instituutioiden kokoelma, joka vie käytännön elämää eteenpäin sukupolvesta toiseen. Tämä kaikki on raadollista puuhaa ja vaatii pysyttelemään käytännönläheisellä tasolla. On hyvä, että kaikelle on oma paikkansa, järjelle ja analyysille silloin, kun organisointia, järjestelyä ja yhteiskunnan kitkatonta pyörimistä tarvitaan. Aikakautemme pulmat nostavat pintaan näyn siitä, että ihmisen olemuksesta on katoamassa puoli, joka voisi ratkaista sellaista mihin järki ei pysty. Kun tämä ihmisen olemuksen puoli kadotetaan, kadotetaan samalla elämän maku, tuoreus ja kaikki se mikä viittaa elämän äärettömyyteen. Vain epärationaalisten toimintojen avulla voidaan tätä puolta tavoittaa. (Siivola 2008.)


Kulttuurin antaman suojan hintana on omimman luontomme hämärtyminen rooliemme taakse. Vaikka me kulttuurimme vankeina saatamme hämärästi tajutakin elävämme vain osalla minuuttamme, uusiin suuntiin lähteminen on vaikeaa ja viimeistään muiden tuomitessa ja varoitellessa mieleen muistuvat kulttuurisähköpaimenten kipeät iskut. Niinpä vapautta kaipaava palaa takaisin oman todellisuuskarsinansa turvallisempiin keskiosiin yhteiseen todellisuuskäsityksen eli konsensustodellisuuden piiriin. (Siivola 2008.)


Joka yö pyrimme kuitenkin unessa ulos karsinoistamme, mutta useimmat meistä turtuvat vuosien mittaan ja mitätöivät uniensa ohella kaikki arkitodellisuuden ulkopuolelle viittaavat vihjeet. Monet pyrkivät ottamaan asioista selvää, mutta yksin uiminen kulttuurin koskea vastavirtaan on useimpien voimille liikaa. Toisaalta on myös huomattava, että monet viisaat ovat eri aikakausina edenneet täysin yksin pitkälle uusiin ulottuvuuksiin. (Siivola 2008.)


Arkipäivän erämaassa vaeltajan on mahdollista edetä ainakin hiukan alkumatkaa samanmielisten kanssa, joiden totuudenhalu voittaa mukavuudenhalun ja joiden sydän ei ole täysin alistettu aivojen diktatuurin alle. Uniryhmissä voimme kulkea yhdessä sisäisen tutkimusmatkamme taivalta. Unien pohtiminen ryhmissä muodostaa miltei kaikkialla vain pieniä alakulttuureita valtakulttuurien sisään. Unet näyttävät jäävän nykyisissä valtakulttuurimuodoissa pienten piirien hyödynnettäväksi. Aikakautemme kiinnostus uniin on syntynyt pääasiassa psykiatrisen perinnön kautta. (Siivola 2008.)


Uniryhmämenetelmä opitaan osallistumalla uniryhmiin, joissa painottuu kokemuspohjainen käsittelytapa. Ihmiset kokoontuvat yhteen auttamaan toisiaan ymmärtämään omiin uniinsa sisältyvät tunteet ja vertauskuvat. Unikuvat ovat puhtaasti henkilökohtaista kommunikaatiota vain unennäkijälle itselleen, ja unta ei menetelmän mukaan voida ymmärtää unennäkijän välittömästä elämäntilanteesta irrotettuna. Uniryhmä toimii unen avautumista nopeuttavana ja auttavana apuna. Menetelmässä nähdään,että unet ovat kaikkien käytettävissä ja yleinen elämänkokemus on parhain kouluttaja unien taitavaksi ymmärtäjäksi. Unennäkijällä on muita ryhmän jäseniä suurempi hallintaoikeus prosessiin, sen tempoon ja mahdollisen keskeyttämisen suhteen. Uniryhmässä ei ole muuta aihetta kuin uni ja ryhmä keskittyy vain siihen. (Siivola 2008.)


Ryhmäprosessin keskeinen piirre on osallistujien samaistuminen uneen kaikilla aisteillaan. Tällöin uni herättää osallistujissa heidän omia tuntojaan ja muistojaan elämän varrelta. Olemme yksilöinä erilaisia, mutta elämäntiemme monet tunnot ovat yhteiseen ihmisyyteen kuuluvia ja siihen perustuu se, että voimme ymmärtää kanssaihmisiä. (Siivola 2008.) Tähän piirteeseen liittyy se, että uniryhmän jäsenet voivat työstää toisen unen käsittelyn yhteydessä myös omaan olemassaoloon liittyviä asioita.


Työskentelyssä unien avautuminen koetaan elämyksellisenä oivalluksena, kun unikuvat ja arjen kokemukset yhdistyvät saman kertomuksen osiksi jotain uutta avautuu oivallettavaksi ja nähtäväksi.


Uniryhmissä rohkeat, elämän ja ihmisen olemuksesta kiinnostuneet kanssakulkijat voivat jakaa yhteisiä ihmisenä olemisen kysymyksiä. Minulla on taustalla Ullmanin menetelmään pohjautuva 1,5 vuoden mittainen koulutus ja olen työskennellyt menetelmällä unien kanssa vuodesta 2002 lähtien. Olen kehittänyt menetelmää siten, että käsittelyn yhteydessä voidaan tehdä myös kuvaa.


Uniryhmämenetelmä sopii kaikille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita itseymmärryksensä syventämisestä, itsen huoltamisesta ja uudistamisesta unien tutkimisen avulla. Käsittelyn aikana elämyksellisesti koettu uni auttaa unennäkijää ja myös muita osallistujia saamaan kontaktin omaan henkilökohtaiseen unimaailmaansa. Unien kautta on mahdollista tavoittaa syvällistä tietoa itsestämme ja elämäntilanteestamme ja siten löytää uusia näkökulmia ja keinoja myös arkielämän ongelmatilanteisiin.


Ullmanin kehittämän menetelmän voi ottaa käyttöön elämässään, kun menetelmän perusperiaatteet on opittu. Voit osallistua joko yhteen tai useampaan kertaan, jokaisella kerralla käsitellään yksi uni.


Siivola on käyttänyt Ullmanin menetelmää myös työnohjauksen yhteydessä.Työ vaikuttaa paljon aikakautemme ihmisten elämään, joten on hyvin ilmeistä, että työhön liityvät kokemukset esiintyvät unissamme. Viimeisen sivun lähteistä löytyy linkki artikkeliin, Tiedon sanat ymmärryksen kuvat, jossa Siivola avaa menetelmän käyttämistä työnohjauksen yhteydessä.


Yksi kokoontuminen kestää 2 - 3 tuntia. Mikäli haluat osallistua uniryhmiin tai käsitellä uniasi yksilötyöskentelyssä, ota yhteyttä.